Turhaa valitusta

On ihan kummallinen olo. Taidan olla tulossa kipeäksi uudelleen. Masentaa ja väsyttää ja sattuu joka paikkaan. Selkäkipu on palannut ja eilen melkein taju lähti kun yskäisin vähän kovempaa. Kaiken pitäisi kuitenkin periaatteessa olla ihan hyvin, eikä ole mitään syytä olla mieli maassa. Omituisia juttuja on tapahtunut, mutta ei niidenkään pitäisi näin hemmetin matalaliidolle painaa.

Mulla on pienimuotoinen masennus joka kevät. Ei tämä mitään uutta ole, mutta kun on ollut pitkän aikaa niin vahvoilla itsensä kanssa, niin ihmetyttää tällainen hemmetin synkistely.
Väsyttää ja ei silti saa öisin nukutua. Kun nukkuu, näkee painajaisia. Aamulla on väsyneempi kuin nukkumaan mennessä. Töissä ei jaksa tehdä mitään muuta kuin pakolliset asiat ja lopun aikaa vaan haluaa paeta takahuoneeseen pitämään silmiä kiinni. Esitä siinä sitten iloista asiakaspalvelijaa, kun vihaat yksitellen jokaista ovesta astuvaa ihmistä. Tuon ihmisvihailuangstin luulin jo menneen iän myötä ohi. Painajaisunetkin huolettaa vähän, sillä mä luulin päässeeni niistäkin kokonaan eroon. Viime yönäkin luulin, että mun Emma-kisu kuolee. Kamala uni. Mä en koskaan unessa tajua, että se ei ole totta.

Itsepiristysmusiikista ei ole nyt apua, sillä mä en pysty kuuntelemaan mitään iloista tai vauhdikasta. Oksennusreaktio tulee pelkästään sellaisen ajattelemisesta. Kurkussa tuntuu kipua eikä tee mieli syödä mitään. TV:tä ei jaksa katsoa tai ei voi lukea kirjaa, kun ei pysty keskittymään mihinkään. Siivous jäi puolitiehen ja joka paikkaan on kerääntynyt paskapyykkiä ja astioita. Mikään ei kiinnosta ja kaikki velvollisuudet tuntuvat ihan liian raskailta. Voihan perse...mä oon masennuksen partaalla.
Tämä menee ohi, senkin onneksi tiedän. Ei vain jaksaisi millään kituuttaa pitkään tällaisissa fiiliksissä. Pitää seurailla tilannetta. Jos tämä jatkuu yli viikon niin menen lääkäriin.