Muisti ei palaa eikä pelaa, mutta muuten menee hienosti.

Eilen kävin yksin puistossa piknikillä töiden jälkeen. Hain Subwaystä laihdutuskuurilaiselle sopivan kalkkunapatongin.

Annika-ystävältä sain illalla takorautaisilla kehyksillä varustetun kokovartalopeilin ja seinälampun.

Sitten simahdinkin päiväunille ja heräsin illalla klo 22:30. Lähdin käymään unenpöpperöisenä vielä Duunin terassilla, jossa Duo Trebbio oli keikalla. Keikka oli taattua Trebbari-laatua ja yleisö viihtyi. Sankarin ja "kakkosäitini" Paulan kanssa hengailin Duunista vielä Palaverin ja Wartin kautta Karmaan. Onneksi ei enää löytynyt jatkomeisinkejä, sillä muuten olo olisi pahempi. Töihin pitää kuitenkin taas neljän jälkeen.

Nämä uudet työvuorot tekevät musta alkoholistin nopeammin kuin omat vuorot. En kovinkaan rajoita juomista, jos pitää töihin esim. vasta puoli viideltä seuraavana päivänä. No, nyt on taas sellainen mukava krapula. Tiedän olevani äärimmäisen tehokas töissä ja kaikki onnistuu. Hullu ajatus, mutta niin se menee. Mitä huonommassa tärinässä mä olen, sen rauhallisemmin ja keskittyneemmin teen päivän hommat. Selväpäisenä sählään kymmentä asiaa yhtä aikaa ja yritän liikaa saada asioita valmiiksi. Sähellykseksihän se silloin menee ja virheitä tulee. Näin kanuunassa voi ottaa asian kerrallaan ja tehdä rauhassa yhden homman loppuun ennen seuraavaa. Kätevää ja hyödyllistä.

Viikonlopusta sen verran, että olin töissä. Viime keskiviikosta asti olen käynyt baarissa joka ilta. Perjantaina olin jatkoillakin tuossa aika lähellä.
Rahaa on palanut. Eilen onnekseni voitin totolla 32 euroa. Tarjosin eilen monta drinksua kavereille, joten ne rahat on loppu jo. Mä en ole aivan viisas rahankäytön suhteen. Univelkaakin on taas kertynyt. Jatkuva unenpuute saattaa kostautua jossakin vaiheessa.

Maailman typerimmässä laihdutuskuurissani olen saavuttanut selviä tuloksia. Järjettömästä alkoholimäärästä huolimatta olen syönyt en lähes mitään ja paino putoaa pikkuhiljaa. 58 kilosta olen päässyt nyt jo 54 kiloon. Enää kilo pois ja sitten kokeilen viimekesäisiä farkkuja, että mahtuuko ne taas päälle. Jos mä en joisi siidereitä, mä painaisin varmaan 40 kiloa.

Tuo aiemmin vaivannut masennus tuntuu taas olevan kadonnut jonnekin. Ei huoleta enää niin kovasti ja asioissa näkyy taas se valoisakin puoli. Ei tuo masennus varmaan johdukaan ryyppäämisestä, vaan jostakin naisellisista hormooneista ja kuunkierroista. Näin luulen.

Oon tainnut unohtaa mainita, että Iiris-kisu onkin nyt komea kollinalku ja nimeltään Iksu. Tai Iidolf, niinkuin Kimmo sanoo. Iksu on kasvanut aivan älytöntä vauhtia ja on jo melkein Emmaakin isompi.

Viimeksi futistreeneissä paljastin Marikalle tämän bloginpoikaseni. Marika on niin kreisi tyyppi, että sen pitäisi ehdottomasti myös itse aloittaa bloggaaminen. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Tämä on ihan hauskaa hommaa.