perjantai 5. marraskuuta 2010

Ei mitään asiaa, eikä elämää.



Terveppä terve.
Kotoilu jatkuu. Synttärit tuli ja meni viime tiistaina. Olin koko päivän töissä ja illalla kaveri tarjosi yhden oluen ja toisen sain juoda baarin laskuun. Päähänhän tuo hurja kaljamäärä nousi. Halvat kännit. Eilen olin kavereiden kanssa keilaamassa, kun sillä yhdellä oli liikuntaseteleitä, joilla homman sai maksuun. Keilailun päätteeksi sain exältä ilmaisen synttärikaljan, kun sillä oli synttärit. Ei ole tehnyt edes mieli ryypätä, ellei lasketa eilistä. Olisin vetänyt varmasti kalsarikännit eilen, jos olisi ollut juomaa.

Tililtä on ollut pakko käyttää rahaa. Ostin viikolla kissanruokaa, nakkipaketin ja purutopan. Yhteensä hupeni noin 14e. Muut ostot (=maito) olen saanut ostettua pullorahoilla.

Viikonloppu on taas käsillä ja minä olen kotona. Viikonloppua juhlistaakseni tein pakastejauhelihasta ja sipulista piirakan. En ole ennen tehnyt tommoisia piirakoita, mutta aloittelijaksi homma sujui ihan hyvin. Pohjasta tuli ihan hirveä ja mauton, mutta se täyte on ihan hyvänmakuinen. Kyllä sen pystyy syömään :D

Talouskatastrofista on seurannut muutamia huonoja juttuja:
Limsa on loppunut ja on ollut pakko siirtyä mehutiivisteeseen.
Laivalta ostetut sätkäpaperit loppuvat parin viikon sisällä. Sitten on pakko miettiä tupakanpolton lopettamista kokonaan.
Meikkivoide uhkaa loppua ennen joulua. On pakko miettiä, että minä päivänä meikkaa ja minä päivänä ei. Se hieman rajoittaa liikkumista ulkona.
Deororanttiakaan ei ole enää kovin paljon.
Ketsuppiin on pakko investoida varmaan jo ensi viikolla.

Muistin, että joulukuussa erääntyy taas lainankorot maksettavaksi. Ei mulla taida olla rahaa niitä maksaa.

Mä vähän luulen, etten selviä ilman sossua. Perkele. Ei millään jaksaisi alkaa täyttelemään asumistukihakemuksia ja muuta. En minä mitään asumistukea saa sitten, kun liitonrahat alkavat rullaamaan. Ainakaan ennen ne eivät ole sossusta antaneet rahaa ilman asumistukihakemuksia. Aivan turhaan pitää nähdä ihan helvetinmoinen vaiva. Pitää miettiä tuota ensi viikolla. Mä en jaksa noita lappuhommia. Ja miten helvetissä tiliotteet enää saa lähetettyä sossulle, kun ne on kaikki sähköisessä muodossa? Hulluksi tässä tulee.

Viimekertainen pessimismi on ollut jo muutaman päivän korkeintaan inhorealismia.
Jos edes vähän tuntuisi siltä, että kyllä tästä selviytyy, niin se olisi ihan hyvä. Ei vain ole tuntunut siltä viimeaikoina. Menee vuosia, että optimistisuus palaa takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.